Mitä kaupungilla tarkoitetaan?
Kaisa Karvinen
Jokunen viikko sitten toivoin, että Arvind suosittelisi minulle runoa tai lehtiartikkelia, joka on hänelle itselleen tärkeä. Erityisesti toivoin, että hän ehdottaisi tekstiä, joka tarkastelee kaupunkeja. Arvind linkkasi minulle Leonie Sandercockin lainauksen, jossa unelmoidaan paikalliseen päätöksentekoon ja tutkittuun tietoon nojaavasta juhlien kaupungista, jossa ketään ei jätetä ulkopuolelle, vaan kaikki otetaan mukaan karnevaaleihin. Kaupungista, jossa oikeudenmukaisuutta arvotetaan taloudellisia päämääriä korkeammalle. Sandercockin kaupungissa ei tarvitse osata virkamieskieltä pärjätäkseen, vaan kaupunkia – jotta sitä ylipäänsä voidaan kutsua kaupungiksi – eletään yhdessä.
Sanalla kaupunki tarkoitetaan monenkirjavia asioita. Toiselle kaupunki avautuu kylki kylkeen rakennettuina taloina ja kivijalkakauppoina, joiden välissä risteilee liikennevälineitä, raitiovaunuja ja linja-autoja. Toinen näkee kaupungin puistot mehiläisineen ja vehreine levähdyspaikkoineen. Kolmannelle kaupunki hahmottuu hallinnollisena rakenteena, joka punoutuu erilaisista päätöksenteonkanavista, veroprosenteista, valinnoista ja vastuista. Näiden lisäksi kaupunki on myös verkosto suhteita, kaveripiirien kokoontumisia, vieraita yhteentuovia juhlia ja kohtaamisia konflikteineen.
Jokaisessa kaupungissa on lukemattomia kaupunkeja. Eikä kennelläkään ole sellaista kykyä, jonka avulla voisi nähdä kaikkia kaupunkiin piiloutuvia kaupunkeja samaan aikaan. Sen sijaan erityisen arveluttavia ovat ne hetket, joissa joku sanoo tarkastelevansa kaupunkia kokonaisuutena, koherenttina rakennelmana, jota voidaan helposti havainnollistaa selkein kuvin ja numeroin. Juuri näissä yksinkertaistamisen hetkissä piilee ulossulkemisen ja olettamisen vaara.
Kun olin lukiossa, koulukaverini äiti pyysi, että maalaisin heidän perheensä olohuoneen seinälle violetin öljyvärimaalauksen Venetsian kaupunkihorisontista siltoineen. Olin aikaisemmin piirtänyt lähinnä eläimiä ja kasveja, joten jouduin ensimmäistä kertaa miettimään, miten kaupunkia kuvataan. En ollut myöskään käynyt Venetsiassa, joten käytin ensisijaisena mallina kaverini äidin ottamia valokuvia. Niihin yhdistin omia mielukuviani kaupungeista, jotka perustuivat lähinnä kokemuksiini kotikaupunkini Oulun keskustasta.
Vaikka violetista Venetsiasta ei tullut kummoinen, olen ajatuksissani palannut sen tekoprosessiin pohtiessani kaupunkien suunnitteluun liittyviä haasteita. Aivan kuten maalauksen lähtökohtia, myös kaupunkien suunnittelua määrittää käytössä oleva tieto sekä suunnitteluun osallistuvien osapuolten taustat ja kokemukset. Kaupunki muotoutuu sitä rakentavien ja rakentamista ohjaavien mielukuvitusten, tarpeiden ja toiveiden välissä. Lopulta jokainen kaupunki on aina vain yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea kaupungilla voidaan tarkoittaa.
Onkin tärkeää oppia tunnistamaan oman mielikuvituksensa rajoja ja kehittää tapoja, joiden avulla voimme tuoda yhteen erilaisia näkökulmia samasta kaupungista. Näin voimme rakentaa moninaisempaa kaupunkia kuin mitä itse osaamme kuvitella.
Kaisa Karvinen on Helsingissä toimiva arkkitehti, joka on kiinnostunut julkiseen tilaan, teknologisiin muutoksiin ja kaupunkikuvan esityksellisyyteen liittyvistä kysymyksistä. Trojan Horse -kollektiivin jäsenenä Kaisa järjestää roolipelejä, työpajoja ja lukupiirejä tavoitteenaan ymmärtää ja uudelleen määritellä arkkitehdin, muotoilijan ja taiteilijan mahdollisia positioita suhteessa tähän aikaan ja lähitulevaisuuteen.